Auto ongelmia tosiaan. Lainasin isäni pakua, kun pikkusiskoni pyysi hakemaan itsensä. No, lähdin hakemaan häntä ja matka sujui hyvin. Kun lähdimme pihasta niin tuntui kaksi kertaa kummo tömähdys. Tarkkailin taustapeilistä, mutta tiellä ei näkynyt mitään. Sitten jatkoimme matkaa hakemaan isää. Hän oli mäen päällä ja siinä saa ajaa muistaakseni neljääkymppiä tai jotain tälläistä. Hitaasti kuitenkin. 

Ylämäen aikana kuului paukahdus ja auto nytkähti. Katsoimme siskoni kanssa toisiamme epäuskoisena ja kumpikin tiiraili tielle, että tippuiko jotain. Taisin sitä kysyäkkin. No, hetki siitä kaikki mittarittareiden viisarit tipahtivat nollille. Katsoin kojelautaa epäuskoisena. Mitä ihmettä suorastaan huusin. No, eipä sitten, etteikö lisää ihmetyksen aiheita. Auto ei kaasuttanut.

Olin jatkanut kaasun painamista ihan siksi, että oltiin yhä ylämäkeä porskuttamassa. Kun huomasin, että auto alkoi hyytyä kokeilin pianaa kovemmin kaasua, mutta mitään ei tapahtunut. Onneksi vauhtia oli sen verran, että päästiin mäen päälle ja sain juuri ja juuri parkkeerattua auton kävely tielle. 

Vasemmalla puolella olisi ollut mukavasti parkkipaikkoja, mutta vauhti ei olisi riittänyt enää sinne parkeeraamiseen. Kirosin kovaan ja lähdimme isää vastaan kävellen. Kun lopulta pääsimme isän luo, olimme sopineet, että autosta ei puhuta -ainakaan ihan heti...

Noh, ei siinä mitään, olihan se pakko kertoa. Isä ihmetteli, että mikä ihme siihen mahtoi tulla. No, minä päätin kokeilla viellä starttaako auto ollenkaan ja ihme! Se lähti käyntiin ja jopa kaasutti. Joten lähdettiin taas matkaan. 

Päätettiin kuitenki ajaa suoraan kotiin, sillä auto vaikutti siltä, ettei tiennyt mitä seuraavaksi keksii. Alamäki meni mukavasti, päästiin jonkin matkaa alamäen jälkeekin, kun risteys kohdassa kuului taas paukaus ja auto nytkähti. Suorastaan kiljuttiin siskoni kanssa, että "tälleen se teki viimekerrallakin!".

Siskoni piti jäädä seuraavan ylämäen alapuolelle, mutta sovittiin, että varmuuden välttämiseksi ajan suoraan mäen päälle. Ylämäki meni mukavasti. Ajoin bussipysäkille ja siskoni hyppäsi pois kyydistä. Katsoin sivupeilistä, ettei kukaan ole tulossa ja olin jatkamassa matkaa.. Mittarit tipahtivat ja auto hyytyi saman tie siihen...

Siskoni käveli takaisin autolle virne naamalla. "Ettete näemmä kovin kauas päässeet". Kyllä siihe jäätiin. Jostain syystä olin aika keposella fiiliksellä ja siskoni joka harvemmin tuntuu ottavan asioita liian vakavasti (tai ainakin minusta tuntuu siltä), heitti vitsin kun toisenkin autosta. 

Kokeiltiin strattaamista, mutta autosta kuuluu vai "Klok, klok, klok, klok", eikä se suostunut starattaamaan. Monta valoa paloi jokepellillä ja ihankuin virtaa ei olisi ollut rittämiin. Sitä ihmetletiin.

"Kattokaa ny sinne konepellin alle! Niin ne tekee elokuvissaki ja sit sielt tulee sellanen kauhee savupilvi!" hän imitoi tilannetta. Olin soittanut poikaystävälleni ja hän kaahasi paikalle. Ei kestänyt kovinkaan pitkään kun isän työkaverit kaahasivat myös paikalle ja miehet siinä yhteis toimin ihmettelivät, että mitenkä sitä aletaan siitä hinamaan. 

Mikä auto on niin mahtopontinen, että saa pakettiauton liikkeelle? Poikaystäväni löysi köyttä ja sitten alettiin miettimään, että kestääkö köysi, sillä se ei ole mikään pakun hinaus köysi. Miehet siinä yrittivät saada autoa startattua ja mietittiin, että miten automaatti vaihteista hinataan. Vaihde N:lle.

Aloin katsella kelloa, äiti pääsi jo töistä ja hän tulisi paikalle minä hetkenä tahansa. Isäkin jutteli äidin kanssa puhelimassa ja pian äitikin oli citymaasturinsa kanssa paikalla. Neljä autoa nökötti tässä vaiheessa bussipysäkillä.

Poikaystäväni kiinnitti hienolla merimies-solmulla (tai mikä solmu se ny ikinä olikaan) käydön autoihin. Isän työkaveri hyppäsi rattiin ja isä hyppäsi äitin auton rattiin. Hyppäsin äitini kanssa poikaystäväni kyytiin ja pikkusiskoni lampssi tiehensä. Toinen isän työkavereista ajoi pakun perään. Jännitimme, miten matkalla käy, sillä se on yhtä ylä ja alamäkeä ja kiemuraa.

Onneksemme oli kuitenkin käynyt hyvin ja paketti auto nökötti kotipihallamme. Yhteis voimin päätettiin työntää pakua hieman "syvemmälle" pihaan, ettei se valu omia aikojaan pois pihasta. Pihallekin on oma pieni mäkensä. 

Miehet lähetivät nukkumaan ja minä hyvästelin poikaystäväni ja lähdin äidin kanssa sisälle juttelemaan päivän tapahtumista. Paku nököttää vieläkin pihalla ja minua mietityttää, että mitenkä sen saa minnekään korjaukseen? 

Kuitenkin kävi hyvin ja tulipa sitä kai opittuakin jotain.

Ensinnäkin: automaattivaihteista autoa hinataan ilmeisemmin ns. vaihteella N.

Toiseksi: älä ole yksin tälläisessä tilanteessa ja tämän takia kännykässä kannattaa AINA olla virtaa

Kolme: tunne paljon miehiä jotka tietävät autoista jotain

Neljä: älä panikoi.. kun ottaa asiat rennosti, niin homma hiotuu yhtä rennosti.

Viisi: hmm... muista aina varoitus kolmio ja hanki sellainen autoon jos sellaista ei ole. Muista myös tarkistaa, että laina-autossa on sellainen ja etsi se ennen ajoon lähtöä. (Itsellä ei ollut hajuakaan missä sellainen oli isäni pakussa, mikäli siinä edes on sellaista)

Kuusi: kun auto hyytyy, yritä saada se parkkeerattua mahdollisimman EI laittomalle paikalle... äläkä tuki täysin jalkakäytävää (niin kuin minä tein, hih ).

Seitsemän: ehkä tärkein. Jos autosta alkaa kuulua outoja ääniä, vie se saman tien korjaamoon! Tilannehan voi pahentua vaikka pieni kolina ei sinua heti haittaisi, mutta loppu tulos voi olla, että nökötät jossain tienpientareella hyytyneen auton kera ja herra ties mihin kellon aikaan.. Lisäksi, pitkittyneen vian korjaamattomuus voi tuottaa vielä isomman laskun..

Jep, että oppikaa siitä!

Suorastaan syntisen pitkästä aikaa kirjaudun tänne, mitä on tapahtunut? Miksi en ole skriivaillut? Jos joku on tätä joskus jopa lukenut, hän on miettinyt, että näinkö pian tämä blogi kuoli? No, ei tässä mitään. Välillä pitää ottaa rennosti. Nyt päätin, että jokatapauksessa otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan tänne edes jotain.

Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut. Tarvitsi ihan tarkistaa kummalla puolen vuotta olen viimeksi kirjoitellut. Sillä aloin miettimään, että kirjoitinko valmistumisestani ja muusta. Eli tuossa ennen joulua tuli valmistuttua artesaaniksi, löysin poikaystäväni kanssa asunnon ja asustelen tällä hetkellä taas vanhempieni luona ja olen taas töissä samassa vapiksessa kun vuosia aikaisemmin.

Kysymyksiä on, mitä tapahtuu syksyllä? Olen hakenut muutamaan kouluun, huom.. aika sanatarkasti muutamaan. Olisi pitänyt hakea useampaan, mutta minkäs teet jos alan kouluja on vähässä? Amk:n hakeminen meni siinä samassa ohi suun.. Höh... Noh, nyt odotellaan jännityksellä mitä tapahtuu.. Jos en pääse opiskelemaan, mitä kyllä tässä toivoisin että pääsisi, niin tarvitsee alkaa etsiä töitä. Tosin tämä työllisyys tilanne ei auta asiaa ollenkaan ja siksi olen tehnytkin töitä ihan hullunlailla, että jos töitä tai koulua ei minulle siunaannu, niin on edes vähäksi aikaa rahaa.

Niin ja kun kesä yllätti, yllätti myös järkyttävä määrä siitepölyä. Viimevuosina en ole kärsinyt juuri ollenkaan siitepöly allergiasta, mutta tänä vuonna olen hangannut silmäni päästäni ja aivastellut niin, että jokainen tietää.. Nenä vuotaa ja väsyttää. Plaaahh.. Onhan se kiva että on lämmin ja kesä, mutta... tämä on vähän epäreilua. Ja vaikka nyt on satanut niin, että koko perniö meinasi huuhtoutua sen mukana, niin siltikin.. tälläkin hetkellä silmiäni kutiaa..

Toisaalta halajan kovasti ulkomaille, mutta siinä menee taas hieman ristiin ajatukset.. tyyliin "hetkinen, juuri muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja sitten lähdenkin vaikka aupairiksi jonnekin puoleksi vuodeksi? whaaat?". No, elämä vie eteenpäin ja jos sitä ollaan työtömänä niin on hetki aikaa laittaa kämppää kuntoon :P

Meillä on siinä viherhuone, jonka sisustaminen kutkuttaa minua aika paljon. Märkätilojen seinät on jostain syystä kumman siniharmaat ja kun se joka on joskus päättänyt maalata ne sen värisiksi, ei ole ottanut huomiota, että ovet ovat yleensä hieman erimateriaalia kuin ne seinät (en osaa edes sanoa, mitä ihmeet materiaalia ne seinät ovat), niin ovet loistavat melkein turkoosina kun auringon valo osuu niihin. Jeij..

Yhtenä päivänä sain loisto idean, haluan maalata märkätilojen seinät limenvihreäksi, ei ehkä ihan ihan limenvihreäksi, mutta raikas vihreä. Tarkoitan siis seiniä jotka ovat huoneiston puolella, en siis vessan tai suihkun seiniä. Srtömsöstä ideoita saadessani haluaisin hirveästi kiivi taulut tummanruskeine kehyksineen. Jalkalistat voisi maalata samansävyisiksi.

Ajattelin myös, että makuhuoneeseen voisi tuoda hieman merellistä henkeä. Ehkä valtava merenkuohuinen tauli sängyn taakse? Tai poikaystäväni valokuva mestariteos (hän tykkää valokuvata ja omistaa muutaman kameran, ei sen puoleen itsekkin tykkään valokuvata ja haluaisin isomman kameran kun pienen, mutta hyvä, taskukameran). Torilta kerran ostin valtavat vanhan ikkunaruudun. Haaveilin, että siitä voisi tehdä sängynpäädyn mutta se ei aivan riitä. Nyt mietin, että mihin sen lykkäisi? Olen myös ajatellut, että hieman pimeähkölle käytävälle olisi kiva saada paljon kynttilä paikkoja ja mahdollisesti ystävistä ja rakkaista valokuvia. Kynttilät loimuaisivat valkuvakehysten lomassa. -> ongelma... liian lähellä seinää kynttilät voivat tummuttaa sitä ja toiseksi raamit voivat myös kärsiä.

Kämppä on kiva, mutta lattia on tavattoman hirveässä kunnossa.. Miten saada muovilattiasta irti kauheat ruskeat jäljet? Jos niitä ei saa irti, tarvitsee levittää mattoja ympäri kämppää. Huomenna menen muuttamaan poikaystäväni tavaroita kämppäämme, tällä kertaa otan tusinan taika/ihmesieniä mukaan (en ikinä muista kummalla nimellä niitä kutsutaan), pullon kloritia (olkoonkin epäluontoystävällistä) ja jynssään koko kämpän lattiasta kattoon. Saattaa olla, että lähden jo tänä iltana jynssäämään paikkoja.. Who knows.. Toisaalta pääsen melko myöhää töitä, että saa nyt nähdä.

Kuvia lisään tänne myöhemmin, kamerani on jossain ja kuvia ei tässä koneessa ole juurikaan. Ehkä huomisen jälkeen kun olen saanut kuvattua hienot jäljet lattiassa ja niin pois päin.

Oho.. kuulu tumps ja shiuuuuuuu..... ja sit tietokone sammu, kattolamppu sammu ja kaikki muukin sammu. Mitäs ny tapahtu? Eihä tääl ollu päällä sen enempää ku ennenkään.

Sulakkeet ei näytä palaneen...? Mihinkään ei tule mitään valoa päälle, ei vessassa, ei keittiössä, ei mihinkään... Outoa.. Onneksi on mini läppäri jossa on virtaa! :D
Koska sulake ei ole posahtanut, jossain on pitänyt mennä jokin vikaan... Ehkä puu on kaatunut sähkölinjojen päälle??

Tajusin juuri, että jääkaappi sulaa..! Oi voi...  Ny kaikki sulaaa! Pakkanen!!
O-ou.. Pelastakaa jääkaapin sisältö operaatio! Mistä sitä tietää kuinka kauan sähköttömyys kestää? Olisiko parempi olla avaamatta mitään? Vai viskata ulos? 

Mitä teen jääkaapin sisällölle? Mitäs ny sit pitäis tehdä? Vähän neuvoton olo. Kaiken kukkuraksi olen edelleen poikaystäväni kämpillä ja hän on töissä enkä voi soittaa hänelle... :/ Not very nice.... Ähhh! Jos en vain avaa jääkaappia ja pakastinta niin onko asia sit ok? Ehkä sähkö palaa pian takaisin?

 

Olen turussa poikaystäväni kämpillä. Poikaystäväni itse lähti koulusta luokkatoverinsa kyydillä lapsuuden kotiinsa ja lähetti viestin, että kun tulen niin ota mokkula mukaan. Tajuttoman kauan meni, että sain selville asioista, kuten milloin mokkula on oltava hänellä ja kaikkea muuta. Pitkä tarina. Eli nyt istun yksin täällä poikaystäväni kämpillä ja mietin että mitä tekisi. Ulkona ei ole erityisen hieno ilma toisin kuin eilen. Nälkä on ja söin makkarakeiton jämät - en pidä makkarakeitosta ja siksi se oli vähän väkinäistä syömistä. Täällä tuntuu muutenkin kaapit olevan hieman tyhjillä. Pakkasesta löysin sämpylä pussin ja hyvän olon tunteen kera, laitoin sen mikroon sulamaan. Laitoin sulatuksen ja monta minuuttia. Kuuma se oli ja päällä oli hieman jää hilettä. Jostain syystä en vain osaa sulattaa leipää mikrossa, siitä tulee aina sellainen ihme kova kuiva kökkäre... Mikä avuksi?

Olin eilen kävelin turun keskustaan poikaystäväni luota. Matkaan meni vajaa parisen tuntia kun vähän kiersin ja kaarsin hetken mielijohteiden yllyttämänä, vähän sitä ja tätä kautta. Kupittaan cittarin luona näin paljon nuoria. Varmasti olivat jotain ala-asteen ikäisiä. Pojat olivat päässeet liikunta tunnilta ja kävelivät mailat kädessä cittariin ja sieltä ulos. Monella oli mitä kaiken muailman energia juomia ja karkkia kädessään cittarista ulos tullessaan. Kävin itsekkin cittarissa ja ostin itselleni vähän välipalaa. Täytetyn patongin ja tripin. 

En voinut olla kauhistelematta miten pojat kävelivät energia juomat kädessä. Olen töissä vapaa valinnan kassalla ja näen liikaa kuinka ala-asteikäisistä lähtien ihmiset ostavat energiajuomia janoon! Sitten puhutaan ADHD lapsista jotka eivät keskity tunnilla ja häiriköivät muita. Totta kai lapsista tulee ilmiselviä energia pakkauksia, koska he tankkaavat itseensä lisää energiaa. Sen nuoren luonnollisen energian lisäksi isketään kehoon lisää energiaa, eikä ihmekkään että ei pysty olemaan paikallaan. Sitten näitä lapsia syytetään siitä, etteivät he pysty keskittymään ja silti kukaan ei tee mitään sille, että lapset litkivät energiajuomia kuin mehua!  

Ihmettelen kuinka vanhemmat, nuoret aikuiset juovat virvoitusjuomia ja juovat niitä janoon, samalla tavalla kuin nuo lapsest, jotka eivät ymmärrä mitä se energia määrä tekee heille. Me vanhemmat annamme esimerkkiä nuorille. Eikö energia juomien tarkoitus ole, että niitä juodaan silloin kun tarvitaan lisää energiaa? Miksi niitä juodaan sitten kuin mehua? Coca colassakin on paljon energiaa, lapsena sain juoda limsoja silloin kun oli saunailta. Muistaakseni ostin hyvin harvoin muuloin limsaa.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kun lapsi tankkaa itseensä jo ala-aste ikäisenä ylimääräistä energiaa, niin miten käy kun hän kasvaa vanhemmaksi? Minä en tiedä, mutta voisin kuvitella, että kun kroppa on sopeutunut siihen, että lisä energiaa on aina saatavilla ja se saa sitä aina, se alkaa tarvitsemaan sitä, silloin kun se ei saa sitä. Loppu tulos on, että lapsista tulee riippuvaisia siitä energiasta. Etteikö siinä ole sitten kaikki, niin nuo energiajuomat lihottavat.

En touhottaisi tästä muuten, mutta olen laittanut hyvin paljon merkille sen kuinka järkyttävää tämä on! Lapsen vetävät nassuunsa limsaa, karkkia, suklaata, energiajuomia ja vaikka mitä! Kun lapset pitävät synttärijuhlia tai vastaavia pöydät notkuavat limsoista, sipseistä, karkeista.. Niitä syödään arkena, juhlissa, iltapalaksi ja hyvä ettei vielä aamiaseksi kun ne illalla siihen pöytään jäi.

Lapset syövät koulussa välitunnilla karkkia. Meillä oli yläasteella karkkiautomaatti, minun äitini suuttui siitä ja pian muutkin vanhemmat heräsivät ja pian vaadittiin, että kouluun on saatava välipala myymälä mistä saa leipää, hedelmiä, mehua jotain terveellisä. Niin eikö kukaan voi tehdä tälle asialle jotain? Toisaalta mitä vanhemmat voivat tehdä? Kieltää lapsiaan ostamasta karkkia ja energia juomia? Miten? Pitäisikö jättää karkkiraha, viikkoraha pois? Pitäisikö vaatia kuitti jokaiselta päivältä, että näkee mihin rahat on käytetty? Lapse ovat ovelia. Ei ole helppoa. Eikö energiajuomiin voi laittaa vaikka vähintään 15 vuoden ikäraja? Wikipediasta löysin tietoa, ettei suositella energiajuomien myymistä alle 15 vuotiaille. Mutta hyvin moni alle 15 vuotiasta kävelee kuitenkin energiajuoma kädessän kaupungilla. Kysyykö kukaan, kuinka monta energia juomaa lapset juovat päivän aikana? Minä uskon, että useita. Kuinka käy yöunille? Huonosti! Illat pitenevät. Eikö lasten nukkumaan meno ole kahdeksan yhdeksän maissa, kyllä, mutta nukkuvatko he? Eivät, he pelaavat tietokone pelejä koska päivän aikana saatu energiajuoma pläjäys pitää heidät hereillä ja seuraavana päivänä mennään ostamaan vähän lisää energiajuomaa kun väsyttää kun ei pystynyt nukkumaan kun tuli juotua vähä sitä energiajuomaa.

Nojoo.. kunhan olen vaahdonnut. Asiasta lisää täällä
Elintarviketurvallisuusvirasto

Tänään ei ole siis juuri suunnitelmia. Yksi olisi, että voisi yrittää päästä jotenkin jättirättiin. Haluaisin tehdä itselleni uuden jumppapuvun. Kahtoo kuin käy.

Olen nyt tässä ollut hetken aikaa työtön ja on tullut sitten ravattua niin työkkärissä kuin kelassa ja paperisota on kivaa.... Eilen olin vanhempieni luona ja kävin mukavaa paperisotaa perheen koiran kanssa. Ninni repi euromarketin mainosta kädestäni innoissaan. Olin hetkeä aikaisemmin päästänyt sen istumaan tuolille vastapäätäni ja kierittänyt lehden tötterölle ja ääntelin siihet. Koira innostui tietenkin siitä heti ja pian meillä oli hieno leikki pystyssä. Koira yrittää pysyä tuolilla ja samalla kiskoo euromarket tötteröä kädestäni ja murisee. Siskoni ei kerinny ottamaan kuvaa, koska kamera oli jossain tipotiessään ja lehti olikin siinä vaiheessa jo tuusan nuuskana. Tällainen paperisota on mielestäni paljon kivempaa kuin kelan papereiden täyttäminen ynm... Niin ja lopuksi yritimme siskoni kanssa koota hajalle revittyä euromarketin lehteä. No, meillä oli hauskaa!

Tässä työttämänä ja ilman sen kummempaa tekemistä, olen käynyt tiiheään tahtiin turussa ja nähnyt ystäviä. Tällä viikolla kauhistuin kun katsoin tiliä, oli tullut reissuilla tuhlattua aika kovin rahaa. Nykyään kun ei voi opiskelija kortin varjolla reissata junalla, joudun maksamaan itseni kipeäksi matkaillessani. Onneksi minulla on ensikuussa töitä, ainakin sen kuukauden. Katsotaan joutuuko sitten odottamaan taas kesään? Kymppi, pahimmillaan 14 euroa alkaa pidemmän päälle olemaan hurja hinta turkuun pääsemisestä. Lopulta tulin kotiin bussilla vakio vuorolla, josta ei tarvinnut maksaa itseään ihan niin kipeäksi. Laskin, että tämän viikon turku reissuun meni vajaa kaksikymppiä. Kymppi junaan, 4 kertaa 2.50 paikallisliikenteeseen - toinen mahdollisuus olisi kävellä poikaystäväni luokse, mutta aina ei huvita lähteä käppäilemään yli puolen tunnin reissua, joten maksan itseni kipeäksi - ja vajaa kumppi bussiin. Tulin siihen tulokseen, että jos meinaan jatkaa tätä rataa turussa käymistä, minun tulee hankkia jokin hieno yhdistelmä kortti, jolla voi reissata bussilla ja paikallisliikenteellä vähän huokeammalla hinnalla.

Kaiken tämän reissailun lisäksi ostin yhden aivan ihanan virkkauskirjan, pari paitaa, pitkät ylipolvensukat - jotka eivät pysy ylhäällä -, pikkuhousuja, ruokaa.. edellis viikolla ostin jumppa kassin ja kengät kirppikseltä - joiden kantalaput kävin vaihdattamassa ja tajusin kuinka kallista sekin on!! Suorastaan kauhistuttaa, kun kaikki on niin kallista eikä mitään voi tehdä rahaa kuluttamatta.. Aahhh!

Kävimme ystäväni kanssa myös yhdellä salilla katsomassa taistelulaji näytöstä. Lajeja oli aikidosta tai chihin ja escrimaan ja paljon muita. Kävimme seuraavana päivänä aikidossa ja oman taustani vuoksi tunti tuntui jossain vaiheessa melkein tylsistyttävän helpolta. Hauskin osuus oli kun sain ystäväni kanssa harjoitella ja koska tekniikat olivat minulle täysin tuttuja opetin niitä hänelle. Suorastaan ihmettelin kuinka vaikeista tekniikoista lähdettiin, kun itse olen oppinut ne vasta keltaisen vyön saatuani. Harjoittelimme vielä tekniikoita hansassa, kun odotin bussia josta olin myöhästynyt juuri sen muutaman hassun minuutin. Siinä pari ihmistä ihmettelivät mitä me höpisimme ja siinä touhusimme.
Näytöksessä törmäsin kutkuttaviin lajeihin joiden kokeilemisen lupasin itselleni jahka turkuun saan muutettua. Odotan innolla. Iaido ja tai chi vaikuttivat mukavilta - harjoittele itse lajeilta. Aikasempien taistelulaji vuosien äkillinen loppuminen kohdallani oli, kun sain tarpeekseni pareista jotka tulivat ja menivät, eikä oma kokoista naispuolista paria ollut melkein koskaan. Ruskea vöisen isomman miehen kanssa, joka oli kyllä tosi mukava, mutta monen monta kertaa isompi kuin minä.. no... vielä kun lisätään siihen miehen niska vika, niin alkoi aika hyvin syödä motivaatiota. Lopulta huomasin, että aloin vältellä treeneihin menemistä, sitten tuli työt ja pian viimeisistä treeneistä oli kuukausi, pian kaksi, kolme ja tiesin, etten enää hetkeen harrastaisi kamppailu lajeja. Melkein kahden vuoden jälkeen löydän itseni jälleen tatamilta ja huomasin kuinka kaipasin tatamin tuntua paljaiden jalkojen alla. Lopulta päätin, että haluan harrastaa taistelulajia missä en tarvitse aina poissa olevaa omaa kokoista paria ja voin harrastaa sitä vain valmentajan opastuksesta. Iaido ja tai chi vaikuttivat lajeilta, joissa paria tarvitaan huomattavasti harvemmin ja oikeammin lajit vaikuttivat enemmän mietiskelyltä, kehon hallinnalta ja aivo jumpalta. Oi että odotan ensimmäistä Iaido tuntia ja ensimmäistä kataa. Huokaus.

Ainoa ongelma tässä on enää, että en asu edelleenkään turussa ja aikido tunnilla käynti tuntuu mahdottomalta. En halua jäädä paitsi tunneista varsinkin kun tiedän, että ystäväni kaipaa minua. 80€ tuntuu vähän isolta summalta varsinkin kun tunneilla ei pääse käymään. Tunti sieltä tunti täältä. Ensikuussa en ilmeisemmin pääse kertaakaan treeneihin vaikka ystäväni sinne minua odottaa. Tässä sitä ollaan taas turhautumis kierteessä ja mietitään, että mitä ihmettä taas teen tämän elämäni kanssa. Turkuun, siellä olisi elämä. Täällä mätänen kämpässä, vanhempieni luona, käyn kaupassa, käyn yhden ystäväni luona kutomassa.. juuh.. GFC voisi käydä välillä nostamassa kuntoa, mutta 65€ kymppikortista tai kk-kortista tuntuu paljolta.. 

Tylsyydin ja tekemisen puutteen kourissa aloin tekemän heijastimia. Jo ennen turkuun lähtöäni innostuin niitä virkkaamaan ja nyt niitä on kokeiltu kaiken kokoisia ja näköisiä, mutta innostusta vielä riittää. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka ja kun vain pääsee kokeilemaan ja toteuttamaan, niin pian on heijastin armeja pystyssä. Ensin kauhea elämän saarna ja sitten kuvia.  Alla olevissa kuvassa on tekeleet jotka sain turussa aikaiseksi. Kaikkissa paitsi yhdessä on heijastinefekti mukana.
   
Virkatut kukkaset lauma

 
Ensimmäinen tekeleeni

 
Tämän tein juuri koulunsa aloittaneelle pienelle tytölle


Ja tässä tytön veljelle tähti

 
ramdomeja värejä, vähän talvinen siitä tuli..

 
Kukka joka ei heijasta, mutta sitä ovi pitää vaikka hiuvissa tai muuten sisävaatteissa

 
Lisää randomeja värejä

  
 
Näissä kahdessa alimmaisissa kuvissa näkyy kuinka salamavalossa kukan heijastin loistaa. Toinen on kokonaan heijastava kukka ja enemmän kukalta näyttävä on vain osittain. Vihreä porkkanan näköinen tuubi, on saksien "suojakotelo", sillä saksia tarvitsee aina mukana kun tekee kukkia tai jotain muuta.

Vuosi se vaihtui täälläkin. Päätin sen kunniaksi vaihtaa ulkoasua.

Noh, heti tässä vuoden alussa intouduin jälleen pitkästä pitkästä aikaa kirppareilla pyörimiseen. Eilen löysin mukavia löytöjä kuten hauskan hatun joka sopii takkini kanssa hyvin ja nahkahanskat. Pyörimme ystäväni kanssa useammassa kirpparissa ja löysin viimeisestä kirppiksestä aivan ihanan kohdan. Kaiken näköistä vintage tyylistä tavaraa ja olin valmis raahaamaan koko osaston kotiin. Lopulta kävi niin, että minulle tuli kiire pois paikalta, sillä he olivat juuri sulkemassa. Harmikseni joutusin poistumaan ja sain kyydin ystävältäni kauppaan. Koska ilta oli vasta nuori, kutsuin  toisen ystäväni luokseni käymään ja katsoimme White dog elokuvan. Elokuva oli hyvä ollakseen 80-luvulla tehty. Intouduin jopa tilamaan pari kirjaa peikonpojilta, ystäväni siihen vähän yllytti kun arkailin isoa laskua. Noh, tuli tilattua. Kun olimme aikamme istuneet koneen äärellä katsoneet youtubesta puhuvia korppeja kuten, Ranuan puhuvaa Jaska korppia, Julia korppia ja Terryä, päätimme mennä molemmat nukkumaan. Kuitenkin leiriydyin sukkapuikkojen kanssa kutomaan sukkaa tunniksi ennenkuin maltoin mennä nukkumaan. Sukat oli tarkoitus tulla poikaystävälleni joululahjaksi, mutta ei ne ole vieläkään valmiit... Toinen sukista on valmis ja toinen tulossa. Tein eilen kantalapun loppuun ja kummastelin kun se näytti vähän oudolta...

Tänään olikin sitten tarkoitus herätä varhain ja olla kymmeneltä siellä kirppiksellä mistä meidät "häädettiin" pois. Kokeilin kenkiä, ne olivat liian isot, löysin vaikka mitä, mutta raha ei riittänyt ihan kaikkeen... Olin aikeissa ostaa miesten neule kirjan ja kirjonta kirjan, mutta en sitten ostanutkaan. Lopulta ostin vanhan "omenakorin" ja kaksi puista kehystä. Mainasin ostaa oikein vanhan peilin, mutta rahani eivät tällä erää riittäneet ja menen ehkä huomenna takaisin ostamaan sen. 



 

Lisäki kämppäni on vallannut mieletön määrä kukkia. Amarylliksiä on kolme, yksi miniamaryllis ja kaksi isompaa, yksi ananas, yksi kukka-astelma, joku kasvi jonka pelastin tuossa joulun alla ja laitoin veteen
kasvamaan.. jaah.. sitten on nuo vanhatkin. Kukat tulivat päättäjäiseni kunniaksi ja tässä osasta pari kuvaa.
 

Intouduin jälleen kuuntelemaan puhuvia korppeja youtubesta ja taidan seuraavaksi siirtyä tekemään jotain ehkä vähän järkevämpää!

Tulin juuri suihkusta ja mietin kaikenlaista. Ensinnäkin kuluneen kuukauden aikana ole kerinnyt olla vähän sitä ja tätä, kuten..

Opiskelija, stressaantunut sellainen, työtä tekevä opiskelija, valmistunut opinnoista, työllinen, iloinen, surullinen, häpeissäni, voiton riemuinen, hyvin väsynyt ja harvoin nukkunut niin pitkään kuin olisin halunnut.
 

Olen myös kerinnyt tekemään paljon asioita, kuten..
juuri nimenomaan opiskellut, tehnyt töitä, ommellut päättäjäis pukuni (mistä minulla itselläni ei ole vielä yhtäkään kuvaa, mutta toivon, että saisin siitä kuvan), kutonut sukkaa sitä saamatta valmiiksi, lukenut pitkästä aikaa hyvällä oma tunnolla kirjaa, kuunellut musiikkia, unohtanut ja muistanut joululahjoja, saanut jopa osan joululahjoista valmiiksi (perheen jäsenten lähinnä), keksinyt hyviä joululahja idoita saamatta niitä kuitenkaan toteutettua vaikka ne olivatkin niin simppeleitä, aloittanut joulusiivouksen, unohtanut maksaa laskut ja vaikka mitä viellä..

Tulevaisuudessa tulen olemaan näillä näkymin...
Juuri valmistunut sisustusalan artesaani ja työtön.. Kesäksi olisi kuulema töitä, kun kysyin työnantajaltani, että voisinko jatkaa viellä keväällä töiden tekemistä. Hän ei luvannut mitään ja koska tiedän, että se, että saan jatkaa keväällä on yhtä toden näköistä kuin se, että voittaisin lotossa (eli pitäisi alkaa lottoamaan), en ole vielä kysynyt. Nyt hän joka lukee tätä ajattelee, voi että mikä tollo, miksi et ole kysynyt!? Siihen on monta syytä.. yksi on ainakin se, että haluan muuttaa turkuun, ja olen lähetellyt hakemusia turun avoimiin työpaikkoihin, toinen on se, että jos jään tänne töihin, en ikinä pääse pois täältä. Kolmas on se, että en tiedä haluanko enää istua kassalla ja hymyille tolloille asiakkaille ja hokea päivän aikana pari sataa kertaa "Kiitos" "olkaa hyvä" "näkemiin" "hyvää päivän jatkoa" "ei, en muista kaikkien tuotteiden hintaa, joten tarkistan sen koneelta" "kyllä, meiltä on loppu se ja se tuote" "ei en tiedä" "miellä ei ole postimerkkejä"... Taannoin päätin, etten aio viettää koko elämääni siwan kassalla ja vaikka tarkemmin sanottuna olen ollut nyt Vapaa valinnan kassalla, en tiedä haluanko viettää siitä kolmatta vuotta miettien, että päästetäänköhän minut tänään tauolle vai unohdetaanko tähän? Ei, kyllä minä yleensä olen päässyt hyvin tauolle, kiireisinä päivänä kuka vain voi uskoa, että se on vaikeaa..

Eli olin ja olen ja tulen olemaan, opiskelija, työllinen ja työtän. Tuntuu oudolta ajatella, että jo ensiviikolla olen työtän kun olen noin 17 vuotiaasta asti tehnyt töitä koulun ohella. Nyt näinä pariva viimeisenä vuotena enemmän kuin sillon 17 ikäisenä. Silloin olin välillä auttamassa vähän, mutta aloitettuani Vapaa valinnassa olen ollut keväästä jouluun töissä. Keväällä olen muutenkin pitänyt "vapaata" töistä ja paneutunut opiskeluun. Mutta nyt.. nyt minulla ei ole opiskelu paikkaa ja laittaa miettimään, että mitäs sitten seuraavaksi?  

Seuraavaksi mahdollisesti, muutto turkuun (odotan innolla), töitä turusta (jos vaikka saisi?), uusi jumppa-urheilu putki päälle (kavereita uudelleen motivoimaan ja jos onnistuu päättämään mitä kaikkea tekisi :P )... ja vaikka mitä vielä. 
 

Poikaystäväni on lähdössä öhh.. hiihtopatikoimaan lappiin ensiviikolla, heti uuden vuoden jälkeen. Olen siitä jossain määrin hieman... en tiedä mitä sana olisi sopiva... kateellinen, no ei nyt ihan varsinaisesti, sillä tiedän, etten välttämättä nauttisi siitä niin paljon, enkä ihan varsinaisesti halua mukaan, ... katkera, no ehkä siksi, että hän lähtee taas kaveriporukan kanssa jonnekin hienolle reissulle ja itse olen aina unelmoinut patikoinnista tai matkailusta jonka joudun tekemään yleensä yksin... Niin ota siitä sit selvää. Joka tapauksessa auoin suutani hänelle hieman valittavaan sävyyn kun hän kertoi, että he menevät ensin norjan puolelle ja sieltä lähtevät suksimaan tänne päin. Ehkä se norja siinä herätti jonkin asteista harmistusta, sillä olen aina haaveillut lähteväni norjaan hänen kanssaan ja vaikka isovanhempani asuvat siinä noin tunnin parin ajomatkan päästä norjasta, en ole koskaan ikinä milloinkaan käynnyt norjassa ja hän nyt sattuu vain aloittamaan hiihto reissun norjan puolelta. Ehkä harmini johtuu myös siitä, että hän uskaltaa ja pystyy lähtemään tälläisiin juttuihin mukaan, kun itse en uskaltanut lähteä venäjälle tutun porukan kanssas leirille jonneki tuppukylään jossa peseydytään veireisessä joessa. Ehkä kauhukuvat reissusta saivat minut perääntymään? Miksi sitten haluaisin lähteä norjaan hiihtämään rinkkaselässä tuuleen ja pakkaseen? Enkä edes osaa hiihtää? + olen nainen en pärjäisi miesten kyydissä ja kuntoni on tässä parin kuukauden aikana läsähtänyt niiiiin alas, että en pystyisi mitenkään siihen. 

Aloin juuri miettimään, että kirjoitan tässä jotain elämän romaania, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa "mitä ihmeen romaania sä siellä kirjoitat?".. Jooh.. Eikä ole yhtää kivaa kuvaa laittaa tänne kun kamera ei ole lähi aikoina ollut kädessä. Laventeli-pähkinä-suklaa kekseistä voisi teitenkin ottaa kuvan, mutta laiskottaa.. Tai hienosta ananas-koristekasvista jonka sain päättäjäis lahjaksi? Laiska olen. Sentään tein jonkinasteisen sanallisen päivityksen tännekin. 

Nyt on viikko alkanut ihan hyvin. Tulin tänään turusta ja lähdin siitä suoraan koululle. Myöhästyin koulusta jokusen tunnin, koska edelleen kumman painava syysväsy, mitä en ennen ole kokenut tainnutti minut takaisin sänkyyn. Tai oikeammin, antoi voimia läpätä herätyskellon kiinni. Poikaystäväni sen sijaa nousi, meni suihkuun, laittoi vaatteet päälle, söi, kävi silittämässä minua ja touhusi siinä hetken ja hilpaisi sitten kouluun. Minun oli ollut tarkoitus nousta samoihin aikoihin, mutta jatkoinkin makeasti nukkumista siinä tunnin puolitoista.

Koulusa päivä meni luonnosta piirtäessä, lähetin viestejä, pähkäilin pohjaa, menetin hermoni, väsyin ja lopulta pääti hävitä paikalta samaan aikaan kuin muutkin, eli vähän aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Loppujen lopuksi olin koululla... kolme tuntia. Aika ennätys.. siis jos mietitään, että mitä sain aikaiseksi ja kuinka kauan olin koululla, tässä kolmessa tunnissa kävin kuitenkin syömässä, touhusin kaikkea turhaa ja kävin oponluonna. Pohjasta mistä en ymmärtänyt yhtään mitään, sain kuitenkin jonkinlaisen luonnoksen tehtyä:

Noin tunnin vietin opon luonna ja meillä oli oikein hyvä keskustelu, tunti meni hurauksessa. Kävin hakemassa ystäväni luota pyöräni ja poljin tihkusatteessa kotiin.

Kotona minua odotti aivan ihana yllätys! Avasin oven ja kuten yleensäkkin hypähdin postikasan yli. Laitoin valot päälle ja tunnistin, että joukossa on joku erikoinen tapaus. Sydän pamppaillen käänsin kirjeen ympäri ja osasin jo arvata mistä se on. Peikonpoika-postia! Äkkiä takki pois ja reppun heitin nurkkaan ja valot työpöydälle päälle ja posti auki. Naapurit sattoivat kuulla ilahtuneita huudahduksia. "Söpö, ihana, voi että, oi oi oi!" Kankaat olivat aivan ihania ja valitsemieni kankaiden lisäksi oli tullut pari yllätys kangasta.

Koska osa tulee joululahjoihin en aio laittaa kuvia kankaista viellä, sitten lähempänä joulua, ettei kukaan ystävistä vahingossa löydä niitä täältä. Hehee. Yritin tehdä tuossa jonkin aikaa läksyjä ja onnistuinkin selaamaan puutarha-alan lehtiä. Sitten en kestänyt enää ja katsoin kelloa. 5 yli kuusi! Eikä! Eurokangas meni juuri kiinni, enkä kerinnytkään sinne ostamaan kovikekangasta... Voi mätä.. En taidakkaan ottaa tänään enää ompelukonetta esiin. Päätä särkee jostain syystä ja luulen, että leiriydyn vain suunnittelemaan mitä kankaista tekisi.


Niinpä joo.. opinko tänään mitään?
Ehkä sen, että oli hyvä ottaa se 20 yli menevä bussi, eikä sitä 35 menevää bussia. Kerkisin rautatieasemalle juuri sopivast sillä 20 yli bussilla. 
 

Maailmassa on sittenkin enemmän kaltaisiani ihmisiä.

Noh, taisi jäädä tänään opit vähäeen. Sain lauantana äidiltä vanhan lipaston kaltaisen.

Sitä on vähän tuunattu, mutta tuunataan lisää. Yläosan laatikot puuttuvat mutta minä ehkä haluan kuitenkin siihen pari hyllyä. Ehkä yksi laatikko lisää, niin sitte se olisi kiva. Taustalevyt näkyvät rumasti, ajattelin peittää ne jollain kankaalla tai tapetin palasella, riippuu mitä löytyy. Sinne mahtuivat kahden trolli-matkalaukun sisältö, eli paljon kankaita ja säilytysjärjestelmän vierellä olevista laatikoista sai vähän tavaraa myös tuonne laatikkoihin piiloon. Muutakin tavaraa sinne mahtui hyvin ja kämppään tuli lisää tilaa ja valoa. Kori jäi lattialle sitä varten, että siihen voi säilyttää vaikka vilttejä. Petaamattomasta sängystä löytyy Anna-nalle ja Drontti Edvard.

Ja hetki vielä mietteitä...
Valmistuminen kurkkaa pian nurkan takaa ja pieni paniikki tulevan kanssa alkaa koputtaa.. Mitä seuraavaksi? Saanko jatkaa töitä joulun jälkeen? Pitääkö etsiä uutta työpaikkaa? Saako turusta töitä? Jos jatkaisi opiskelua vaatetus puolelle, mutta siinäkin on miljoona kysymysmerkkiä.. 



Joskus elämä tuntuu juurikin tältä. Ei näy mitään...

Päivä lähti hitaasti käyntiin. Tänään oli itsenäistä opiskelua, mutta olin ajatellut mennä koululle työstämään tehtäviä. Loppu tulos oli kun kello soi kahdeksalta, että länttäsin sen kiinni ja jatkoin uinumista. Näin aika sekalaista unta, jossa oli pahiksia, pettämistä, pakenemista, uimista, afrohiuksinen päiväntasaajan inkkari, taisteluita ja vaikka mitä. Lopulta nousin 10 - 11 maissa ja aloitin päivän tiskaamalla ja jatkoin kutomalla ja syömällä ja läksyjen tekemisellä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että vaikka olen saanu kaikkea pientä aikaiseksi kuten varmaan 5 kertaa tiskannut, tehnyt ruokaa ja siivonnut. Sain taas yhden tehtävän tehtyä ja aloin selamaan seuraavaa.

Huomenna on pikkusiskoni syntymäpäivät ja tajusin juuri, että uusi vanha kelloni on pysähtynyt. Veto vissiin pääsi loppumaan. Kuinkas tässä näin pääsi käymään?

Ajattelinkin, että täällä on ihmeellisen hiljaista. Pysähtynyt näemmä kolme tuntia sitten. Jahah..

Olenkohan oppinut tänään mitään?
Ehkä jotain ihan basic-juttuja, kuten vaikka tekee kiisseliä ja ohjeessa sanotaan, että 1 rkl perunajauhoja ja itse laittaa 1 rkl maissijauhoja, niin asia ei ole sama. Ihmettelin miksi kolmen minuutin kiehumisen jälkeen ei vieläkään tapahtunut mitään ja aloin tutkia maissijauhojen pakettia ja tajusin, että niitähän tarvitaan hieman enemmän. Kokkareita tuli, mutta kiisselistä tuli hyvää! 

 Ja sen, että kun kutoo niin kannattaa hieman miettiä, että miten niitä värejä laittaa, eikä ihan vain sattuman varaisesti arvuuttele, että kuinkahan paljon tätäkin nyt laittaisi tähän ja oho, no ei se mitään.. Heh

Nyt kun sitten vihdoin istuin alas tietokoneen ääreen ja huomasin saaneeni peikonpoika-postia ja kävin sitten peikonpojalla katsomassa onko tullut mitään uutta ja olihan siellä vaikka mitä! Hetkeen en tiennyt miten päin olla kun halusin kaiken mitä sinne on tullut. Hehee! Ensimmäistä palkkaa odotellessa. Voi että..

Nyt voisi katsoa jotain leffaa ja sitten käydä suihkussa ja mennä aikaisin nukkumaan.

Joka päivä tulee opittua paljon tai enemmän tai vähemmän asioita. Toisille jokin asia on itsestään selvyys, mutta toisille ei. Mitä muut voivat oppia oppimastani? Ottakaa selvää.

Keksisin juuri hetki sitten, että voisin alkaa pitää täällä oppimispäiväkirjaa eli juuri sitä mitä nimikin kertoo.

Mitäs minä sitten opin tänään? Siinä vasta kysymys, tai siis paljonhan minä oppisinkin, mutta mistä aloittaa?

No ihan aluksi kävin päivällä hyvän ystäväni luona vähän sukkaopissa. Elikkä siis sukan kudonta opissa. Kuten aikaisemmin kerroin, ei tätä jaloo taitoa minulla vielä ole. No siinähän on yhtä sun toista opittavaa ja hyvin tärkeä asia minkä haluan kertoa muillekin on..

Sukkaa aloittaessa kannattaa käyttää kaikkia puikkoja, niin aloituksesta tulee tarpeeksi joustava sitten myöhemmässä vaiheessa. Minulla ei ole kuvaa demostroida, koska sukkaa on vasta tehty pahaset 3 kierrosta (aloitin juuri äsken).

Siinä oli opetus nro 1. mutta mitäs muuta sitä on tultu opittua tänään?

Ei ehkä tärkeää mutta kiva tietää, amerikassa myydään 4 sukkapuikon settejä. Siellä kudotaan sukat 3 puikolla ja työstävällä puikolla. Tai näin ymmärsin. Ota ja tiedä.

Opetus nro 3. Teen itselleni päättäjäis pukua ja sen yläosassa on monen monta palaa. Käyn kansalaisopistolla kokoamassa urotyötäni ja tänään sain sitten oppia, että palat kannattaa levittää pöydälle, juuri siinä järkestyksessä kuin ne tulee itse työhön. Sitten nuppineuloilla tai harsien vähän kiinni ja sitten vasta ommellaan kasaan. Näin kukaan paloista ei karkaa minnekään.

Nro 4. Marjakiisseli maistuu edelleen paremmalta lämpimänä. Lämmitin sen mikrossa ja maistuu yhä yhtä hyvälle.

Ja nro 5. Käy katsomassa!

Kuuluuko oppimispäiväkirjaan myös asiat jotka jäivät selvittämättä? No, tänään jäi selvittämättä, kuinka ystäväni miniläppäri saadaan verkkoon. Miten kaupan lankakerän langanpää saadaan siististi ulos lankakerästä, niin ettei koko lankakerän sisällys tule metrikaupalla ulos? Miten photarilla tehdään taikoja ja monen monta asiaa tuon päättäispuvun ompelemisesta...

Huomenna kohti uusia haasteita ja uusia oppeja!